Yritän tehdä kouluhommia ja seuraava kolkuttaa jo niskassa. Opettajat tuntuu hiillostavan ja kuin tahallaan muistuttelee tekemättömistä tehtävistä. Yritän pusertaa mun aivoja kuin sitruunaa, että saisin kaiken läppärin näytölle mutta musta tuntuu ettei sieltä lähde mitään. Kaikki mehut on jo puristettu pois. Joku joi ne hyvillä mielin tai söi kalan kanssa. Toivottavasti maistui.
Oon pysynyt yllättävän positiivisena ja energisenä tän puolivuotta (lukuunottamatta mun ja hekan valituksia kylmyydestä ja nälästä), mitä en oo blogiin oikeastaan jakanut. Jotenki elämä on tuntunu vaan rullaavan, kun on työntänyt velvollisuudet (kuten töiden, autokoulun tai salikortin hankkiminen) johonkin syvimmän kaapin uumeniin. Nyt on kuitenkin avattava se kaappi ja kaivaa jostakin mm. terveystiedon kirjat esille ja ruveta lukemaan kirjotuksiin (jotka on about kk päästä enkä oo vielä alottanutkaan.. hups :P).
Just nyt musta tuntuu siltä, että mulle on taas kertyny vinopino hommia, joista en suoriudu millään. Oikeasti asia ei ole näin, vaan olen pyörittänyt päässäni oikein tiiviin pallon tekemättömistä hommista ja kuvittelen nielaisevani koko pallon yhdellä kertaa. Ei onnistu! Pakko vaan tehdä yksi asia kerrallaan ja aloittaa vaikka nyt tästä harjoitusyritys-tehtävästä, josta klikkasin itseni pois vain kirjottaakseni teille tämän. Tiiän itsekin miten yksinkertainen tää juttu oikeasti on, mutta kummasti sitä vaan sokaistuu todellisuudelle ja alkaa suurenteleen asioita oikein kunnolla.
Tän tarkotuksena oli herätellä mua itseeni ja muitakin ihmisiä siihen meille kaikille tuttuun faktaan: kaikesta selviää (tavalla tai toisella) ja miten hyvä fiilis siitä tuleekaan ku saa tehtyä pakollisia hommia pois alta. Siispä, tsemppiä töihin ja kouluun just sulle (ja mulle)!
-Iida
